Kaalikin maistuu hyvältä, kunhan voita, kermaa ja siirappia on tarpeeksi.

Tänään avattiin virallisesti loppukesän ja syksyn kaalikäärylekausi. Viime vuonna kääryleitä päästiin maistamaan vain kaksi kertaa. Tänä vuonna on tarkoitus parantaa roimasti. Minkä tahansa uuden alottamiseenhan yleensä liittyy erilaisten hankintojen tekeminen (ainakin omalla kohdallani); nyt hankittiin iiso kattila. Kaalin keittäminen on aika hankalaa, jos kaalin ja kattilan reunan väliin ei mahdun kunnolla edes hankala. Kuuman veden päälle saaminen ei ole kivaa, ei edes pienissä määrin.

Ohjeen bongasin Pastanjauhajien blogista viime syksynä, kun metsästin ohjetta kaalikääryleisiin. Tällä ohjeella saa maailman parhaita kaalikääryleitä! Voittavat todennäköisesti äitisi tai mummosi tekemät (jos he eivät ole käyttäneet samaa reseptiä:)) Huono puoli on se, että tällä ohjeella saa kääryleiden paistoon kulumaan puoli päivää, mutta ovat kyllä sen arvoisia, jos vaan aikataulu antaa periksi.

Meillä kaalikääryleet nautitaan ihan sellaisenaan, kuten askeettisesta kuvasta voi huomata:)



Kaalikääryleet - mamma mia (Kootut kokkaukset, Mysi Lahtinen, Otava, 1991)

Kaalikääryleet ovat se toinen herkku, jota kukaan ei ole koskaan onnistunut valmistamaan niin kuin äiti silloin ennen. Se toinen sortti on tietysti lihapullat. Äidin kaalikääryleet, äidin lihapullat - voi kun sais vielä kerran elämässään.
Melko lähelle lapsuuden kaalikääryleitä pääsee seuraavan ohjeen avulla:

iso kaalinpää
1/2 kg tavallista jauhelihaa
2 dl kypsää riisiä
4 dl kermaa
siirappia
4 lihaliemikuutiota
valkopippuria
suolaa
2 munaa
voita

Kermaa tarvitaan neljä desilitraa eli kaksi purkillista. Kerma ei saa olla mitään kevytkerman litkua vaan paksua vispikermaa. Jos oikein hirvittää, voi toisen purkin kohdalla panna silmät kiinni. Pois sitä ei saa jättää, muuten kääryleistä tulee vaimon kaalikääryleitä.
Keitä kaalia suolattomassa vedessä sen verran, että lehdet vähän laiskistuvat. Nosta kaalinpää vedestä valumaan äläkä kaada keitinvettä pois. Lehdi kaali. Silppua sisimmät pikkulehdet jauhelihan, munien ja kypsien lihaliemessä keitettyjen riisien joukkoon ja mausta täyte valkopippurilla, suolalla, siirappi- ja kermatilkalla.
Kuumenna korkealaitainen pelti uunissa sillä aikaa, kun kiehautat pari kolme desilitraa kaalinpään keitinveteen tehtyä lihalientä.
Ota pelti uunista ja sulata siinä reilusti voita saman tien. Rullaa kääryleet pellille ja ennen kuin pistät sen uuniin käännä kääryleet nurin niskoin. Paista niitä 225-asteisessa uunissa niin kauan, että ne ovat melkein kärähtämäisillään.
Vedä pelti ulos ja valele kaalikääryleitä langanohuella siirappinorolla ja vähän paksummalla kermalurituksella. Käännä sitten kääryleet ja pane pelti taas uuniin.

Kun toinenkin puoli on valeltu ensimmäisen kerran ja kääryleet taas käännetty, pitää lämpöä vähentää alle 200 asteeseen. Sitten paistetaan, valellaan ja käännellään kermalla ja toisinaan siirapilla, välillä kaalin keitinveteen tehdyllä lihaliemellä ja pannulle valuneella tummankiiltävällä nesteellä.
Parin tunnin kumartelun ja paistamisen jälkeen käännetään lämpö uunista kokonaan pois. Kääryleet jätetään uuniin hautumaan omia aikojaan.
Nyt on keittiössä niin ihana tuoksu, että on ihan pakko maistaa. Kääryleet maistuvat hyvälle, mutta eivät vielä alkuunkaan äidin kaalikääryleille. Niitä saadaan valitettavasti vasta huomenna.
Nosta pelti kylmään paikkaan ja peittele se turvaan. Pane kupillinen kaalinkeittovettä jääkaappiin ja heitä loput menemään.
Lykkää pelti sitten huomenna hyvissä ajoin ennen päivällisaikaa uuniin, valeltuasi kääryleitä sitä ennen jääkaapissa olleella kaalivesitilkkasella ja kermalla. Kuumenna kääryleitä miedossa lämmössä. Silloin ne saavat sen oikean, äidin kaalikääryleiden maun."

(Itse käytin vain yhden lihaliemikuution neljän sijaan aromivahventeen takia. Lue lisää täältä.)